Sivu päivitetty: 3.5.2024 0:00

Uusimmat puheenvuorot

Kiertotalous ja kestävä rakentaminen

”It’s a matter of never demolishing, subtracting or replacing things, but always adding, transforming and utilizing them.” (Frédéric Druot, Anne Lacaton, Jean-Philippe Vassal, Plus: Large Scale Housing Developments. An Exceptional Case (Barcelona: Editorial Gustavo Gili, 2007)

Liikkumistavoissa ja ruokavalinnoissa näkyy jo, että monet haluavat tehdä kestäviä valintoja. Rakennetun ympäristön suunnittelussa ja ylläpidossa ei ole vielä päästy samaan. Vanhan purkaminen ”paremman” tieltä on uudis- ja korjausrakentamisessa yhä valtavirtaa, vaikka silloin ei menetetä vain yhteiskunnan muistia vaan sekä kulttuurista että aineellista pääomaa.

Yksi arkkitehtien hyvin tuntema esimerkki uudesta ajattelusta on Druot, Lacaton, Vassal ja Hutin -toimiston suunnittelema 500 asuntoa kattanut Cité du Grand Parc -lähiöremontti Bordeauxissa. Samat arkkitehdit kertovat suunnittelupyynnöstä pienen kaupunkiaukion ”elävöittämiseksi”. Aikansa aukion penkkejä ja puita tutkittuaan he päätyivät esittämään vaihtoehtonsa: aukiolle ei pidä tehdä mitään.

Pitääkö vielä opetella kiertotalousajatteluakin?

Maailmanlaajuisesti noin 40 prosenttia kaikista raaka-aineista kulutetaan rakennusalalla. Jätteistä karkeasti arvioiden puolet syntyy rakentamisessa. Suomessa Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoite vuodelle 2023 on, että 70 prosenttia rakennus- ja purkujätteestä jatkaisi elämää materiaalikierroissa.

Nyt ei enää puhuta paperinkeräyksestä ja kotitalouksien jätehuollosta, ei ruokajätteen minimoimisesta, vaatteiden kierrätyksestä eikä lämmön talteenotosta. On puhuttava likaisista läjistä, jäteveden puhdistuksessa talteen otettavista massoista, betonimurskasta, hylätyistä ovista ja ikkunoista, putkiremonttien yhteydessä kaatopaikoille kärrättävistä käyttökelpoisista varusteista ja paljosta muusta.

Entä kuka rakentaa järjestelmän niin, että syntyvä hukka ei katoa kaatopaikoille vaan dokumentoidaan? Onko se alustataloutta ja digitalisaatiota? Kuka yhdistää isot ylikansalliset yritykset ja pienet paikalliset nyrkkipajat? Kuka järjestää logistiikan ja välivarastoinnin? Kuka kehittää uusiotuotteet? Mitä lainsäätäjän pitää osata tästä kirjoittaa? Opettaako joku tulevat ammattilaiset ja yrittäjät? Miten taloista ja tiloista tulee mahdollisimman monikäyttöisiä ja pitkäikäisiä?

Kiertotalous kansainvälisillä ja kansallisilla asialistoilla

Vuoteen 2030 tähtääviä YK:n kestävän kehityksen tavoitteita on 17. Rakennetun ympäristön näkökulmasta kaikki ovat lähes yhtä keskeisiä kuin tavoite 12, joka koskee vastuullista kulutusta ja tuotantoa. Sen graafinen symboli, ääretön -merkki, pelkistää kierrätyksen (recycling) ajatuksen. Teeman moniulotteisuuden hahmotuttua on alettu puhua kiertotaloudesta (circular economy).

Suomessa Sitra on tehnyt työtä kiertotalousajattelun ja käytäntöjen edistämiseksi. Sitran määritelmän mukaan kiertotaloudessa ”kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen sekä kierrättämiseen”. Kiertotalous ”maksimoi materiaalien ja niiden arvon säilymisen kierrossa mahdollisimman pitkään siten, että syntyvien päästöjen määrä on mahdollisimman vähäinen”. 

Valitettavasti Suomen kansallinen kiertotalouden tiekartta (Sitra 2016) ei vielä tarkastele rakentamisen ketjuja. Tiedon lisäämiseksi Sitralla on kuitenkin Green Building Council’in kanssa yhteishanke Kiertotaloussprintti. Hanke on julkaissut periaatepaperin, jossa tavoitteita listataan yleisellä tasolla, ja alustavan listan tähän mennessä tunnistetuista rakennus- ja kiinteistöalan kiertotaloushankkeista Suomessa.

Rakennusmateriaaliteollisuus opettelee

Kaksi globaalia sementtijättiä, sveitsiläinen Holcimja ranskalainen Lafarge yhdistyivät vuonna 2015 ja Holcimin suojiin perustetun säätiön nimeksi tuli LafargeHolcim Foundation for Sustainable Construction. Betoniteollisuus ja kestävä rakentaminen? Kyllä! Säätiön kolmivuosittain järjestämän konferenssin teemana oli tänä vuonna kiertotalous, Re-materializing construction. Tässä tiivistelmiä käydyistä keskusteluista:

-        Tunne rakennusmateriaalisi! Mistä se on lähtöisin, miten tuotettu, kuka valmistanut ja millaisissa työoloissa, mitä sivutuotteita syntyi ja mitä niille tapahtui? Miten kuljetettiin työmaalle, kauanko materiaali kestää, mitä sille voi tehdä jälkeenpäin?

-        Muista hiilidioksidi. Rakennusala tuottaa suorasti tai epäsuorasti noin puolet maailman CO2-päästöistä. Sementin tuotannosta syntyy 5-7 prosenttia ihmisen aiheuttamista CO2-päästöistä, teräksestä toiset 5, lämmityksestä viileillä vyöhykkeillä noin 20 prosenttia.

-        Poista tuotantoprosessista materiaalihukka ja varmista syntyville sivuvirroille hyötykäyttö.

-        Tee hankinnat viisaasti. Kuljetus saattaa olla kalliimpaa kuin kuljetettava materiaali, ja siksi työmaalle ehkä tilataan varoiksi ylimääräistä, joka lopulta menee hukkaan.

-        Mikä on työn arvo? Materiaalit ehkä näyttävät samalta tai toimivat samoin, mutta raaka-aineiden hankinnasta tehtaalle ja työmaalle ulottuvan valmistusprosessin aikana saattaa työoloissa olla rankkoja eroja. Materiaalit eivät täytä kestävyyden ehtoja, ellei työntekijöiden turvallisuudesta, reiluista sopimuksista ja toimeentulosta ole huolehdittu.

-        Onko hinta oikea? Sisältyvätkö siihen kaikki materiaalin elinkaaren aikaiset kustannukset? Voitaisiinko rakennusmateriaaleihin soveltaa samaa käytäntöä kuin elektroniikkaan, jonka ostohintaan lisätään tulevasta kierrätyksestä aiheutuvat kulut?

-        Kaupungit ja purettavat talot ovat kaivoksia. Esimerkiksi kuparia on rakennuksissa enemmän kuin sitä on enää jäljellä maankuoressa. Uudisrakentamisessa ymmärretään, että työvoima on oleellinen osa talousjärjestelmää, mutta purkutyöt tehdään ajasta ja työstä säästäen. Liiketoimintamalli ja järjestelmä purkumateriaalien lajitteluun puuttuu kokonaan.

-        Ketjuun tarvitaan uudenlaisia toimijoita. Korjausrakentaminen ja purkutyöt edellyttävät asiantuntijoita, jotka arvioivat, mitkä osat kannattaa ottaa talteen, ja yrityksiä, jotka hoitavat talteenoton ja logistiikan, lajittelun ja osien puhdistuksen sekä kokoavat suunnittelijoiden ja rakentajien asiakasverkoston. Osille pitäisi myös saada takuu.

-        Säilytä, korjaa, käytä uudelleen vai kierrätä? Jätemateriaaleja ja -tuotteita arvioidessa on kysyttävä kahta asiaa: Paljonko energiaa vaatii, jotta vanhasta saadaan tarvittava tuote tai raaka-aine? Onko se enemmän vai vähemmän kuin jos materiaali tai tuote valmistetaan neitseellisistä raaka-aineista?

-        Rakenteet on suunniteltava myrkyttömiksi. Materiaalia ei voi kierrättää, jos siinä on terveydelle vaarallisia aineita kuten putkien pvc, eristeiden polyuretaani, lattialakat, vanerin formaldehydi, palonestoaineet tai saumausten raskasmetallilisäaineet.

-        Rakennusaineille on tehtävä vastaavat tuoteselosteet kuin ruokapakkauksissa. Vaadittavia tietoja olisivat esimerkiksi elinkaarikustannus, energiajalanjälki, huoltotarve ja käytetyt lisäaineet.

-        Voisivatko rakennusmateriaalit olla biohäviäviä tai loputtomiin kierrätettävissä joko biologisesti tai mekaanisesti? On kuviteltava maailma ilman jätettä. Jäte on käsitteenäkin verrattain uusi, se liittyy ajatukseen massatuotteista ja kertakäyttökulutuksesta.

-        Voiko materiaaleilla ja rakennuksilla olla sama käyttöikä? Muuttuvatko käyttötarpeet ja voidaanko muutoksia ennakoida joustavuudella ja suunnitella muunneltavuutta?

-        Rakennus on suunniteltava alun perin niin, että se voidaan purkaa osiin, osat lajitellaan, otetaan talteen ja käytetään uudelleen kuten vielä vuosisata sitten tehtiin.

Aloitetaan vaikka siitä, että unohdetaan mielikuva purkamisesta rikkomisena ja hävittämisenä – jos ylipäänsä on pakko purkaa.

(Toimituksen lyhentämä versio julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 8-2019)

Ääri-islam on nykyajan kansallissosialismi

Mitä tätä sen enempää arvuuttelemaan. Molemmat aatteet sisältävät perusprinsiipit: Yksi valtakunta, yksi kansa, yksi johtaja. Natsisaksan kohdalta kukaan ei kyseenalaista yhtälöä. Ääri-islamissa on vain yksi valtakunta, kansa on sunni ja johtajana tietysti Muhammed. Suurena suunnitelmana maailman herruus, jonka esteenä ovat juutalaiset, kommunistit, vääräuskoiset ja uskonluopiot (shiiat, alaviitit, yezidit, zaidilaiset, druusit, suufilaiset, ismailiitit ja mitä näitä onkaan)

Molemmat tulivat eurooppalaiseen yhteisöön väkivaltaa uhoten ja ensi alkuun molempia kohdeltiin varovaisen toiveikkaasti uskoen pystyvän patoamaan nousevan raivon antamalla siimaa. Siinä missä Hindenburg antoi Hitlerille postiministerin viran uskoen natsien tästä rauhoittuvan, antoivat eurooppalaiset näille rahaa ja etuisuuksia, kuten Suomen demarit, jotka ovat haalineet näitä myös omiin riveihinsä kansanedustajaehdokkaita myöten.

(Kansanedustaja = Henkilö, joka edustaa kansaa. Kansanhan saa tässä kohtaa kylläkin määritellä ihan itse. Esimerkiksi RKP edustaa Ruotsin kansaa ja VKP Venäjän kansaa.)

NSDAP:n retoriikkaan kuului muiden kansojen ja yhteisöjen hävittäminen ja halveksinta. Aivan kuten islamisteilla. Natsien mielilauseita oli muiden alempirotuisten hävittäminen ja sitähän ne tekivät. Aivan samaa harrastavat islamistit. Tätä on kenenkään aivan turha kieltää. Al-Holin leirillä oleskelevat naiset eivät piittaa pienen paskan vertaa naisista, jotka tapetaan liian vähäisestä jumalan palvonnasta. Heille ei ole mikään kauhistus pään irrottaminen, kun kyseessä on vääräuskoinen ja he ovat halukkaita myös osallistumaan tällaiseen jumalanpalvontaan.

Kansallissosialismi, kuten myös islam oli ihan perusjärkevä poliittinen ajatusmaailma ilman muiden hävittämistä. Eläinten suojelu ja kasvissyönti oli ihan tavallaan kannatettavia uusia ajatuksia ja rahamaailman suitseminen jopa nykyajan mittasuhteissa ihan kannatettavaa. Rauha ja leppoisa idolin palvonta on kanssa ihan jees, ellei se sisällä muiden rauhaa häiritsevien poistamista päiviltä.

Selkeä poikkeus näillä on suhtautuminen teollisuuteen ja tekniikkaan. Natsit panostivat tuotantoon ja kehittivät tietotaitoaan huippuunsa, kun taas koko arabimaailma ei tähän päivään mennessä ole tuottanut edes alkeellisinta kottikärryä. Jos laskuista jätetään öljytulot, hakkaa joku random eurooppalainen suuryritys tuotannollaan koko arabimaailman. Aina kun jihadisti tekee terrorityön, hän tekee sen vääräuskoisten kehittämillä aseilla ja tarvikkeilla. Aihetta syvällisemmin käsittelee Hans Enzensberger esseessään Kauhunkylväjät. Kirjoitus radikaalista häviäjästä.

Itse kuulun vanhaan kansaan, eli muinaissuomalaisena katselen tätä tietenkin eri kulmasta kuin sinä hetkessä elävä, suvaitsevainen, kaupungissa asuva, kantaaottava maailmankansalainen. Minulle natsit, islam, hugenotit, hippiliike, roomalaiset tai vaikka körttiläisyys ovat vain ohimeneviä hetken muoti-ilmiöitä. Tuhannen vuoden periodilla tällaiset ovat vain ohimenevää flunssaa tai ripulia ihmisen tavallisessa kiertokulussa. Ihminen ei tuhannessa vuodessa juuri muuksi muutu ja viime aikoina kehityksemme on polkenut ikävästi paikoillaan. Saas nähdä mitä kaikkea tämä uusi vuosituhat tuo tullessaan.

Burkinit eivät kuulu uimahalleihin

Kaikki sellainen toiminta, joka edistää naisten erottamista miehistä ja muista ihmisistä on liputtamista ääri-islamin puolesta.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu julkaisi 4.9.2019 sivuillaan tiedotteen, jonka mukaan burkinit pitäisi sallia uimahalleissa. Valtuutettu perustelee linjaa sillä, että burkinien kieltäminen saattaa olla syrjintää. Valtuutetun mukaan se syrjii niin naisia kuin uskontoa. Koen asian täysin päinvastaisena - burkinien käyttö ei nimenomaan edistä tasa-arvoa.

Suomessa on jo nyt mahdollista mennä uimahalliin kokovartalo uimapukuja käyttäen ja hyvä niin. Emme kuitenkaan tarvitse uusien termien (burkini) käyttöä tai sallimista. Tällaisia epätasa-arvoisia naisia seksuaalisina objekteina korostavia sanoja emme kaipaa suomen kielen sanavarastoon.

Burkineista puhuttaessa on hyvä muistaa, että islamissa naisten vartalon tai vartalon muodon näkyminen on kiellettyä. Kokovartalo uimapuvut ja märkäpuvut ovat usein vartalonmyötäisiä, jolloin se ei noudata islamin naisille asettamia standardeja. Burkinien salliminen merkitsisi löysien asujen ja mahdollisesti irrallisten turvallisuutta vaarantavien osien käyttämistä. Jos nykyiset sallitut uima-asut kelpaisivat ei kukaan vaatisi erillistä burkinien sallimista.

Fanaatikot tahtovat ujuttaa dogmaattisen islamin Eurooppaan. Tämä kulttuurirelativismi ja liiallinen suvaitsevaisuus väistämättä rapauttaa arvopohjamme sisältä päin.

Ihmisiä ei pidä arvottaa sukupuolen, uskonnon, ihonvärin, etnisen taustan tai iän perusteella. Meillä pitää kaikkia kohdella yhdenvertaisesti ilman vaatimuksia ihmisten eriyttämiseksi ja erottamiseksi.

Noudatamme sääntöjä ja normeja, jotka koskettavat kaikkia. Saunaan halutaan ihmiset ilman uimapukuja ja miehillä ja naisilla on omat peseytymistilansa. Kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Yhdenvertaisuus toteutuu jo nyt uimahalleissa. Ketään ei kielletä tulemasta.

Seida Sohrabi, valtiotieteiden maisteri

Lähi-idän ja islamin asiantuntija

Kukaan ei jätä kotiaan ilman syytä

Vuonna 2001 Al Qaidan jäsenet käyttivät lentokoneita hyökätäkseen eri kohteisiin Yhdysvalloissa, mikä johti tuhansiin kuolonuhreihin. Lentokoneita kaapattiin neljä ja kaappajia oli yhteensä 19. Heistä viisitoista oli kotoisin Saudi-Arabiasta, kaksi Yhdistyneistä arabiemiirikunnista, yksi Egyptistä ja yksi Libanonista. Näiden terroritekojen takia Yhdysvaltojen oli pakko reagoida ja osoittaa, että maailman mahtavimman supervallan kimppuun ei saa käydä. Yhdysvallat ja sen liitolaiset hyökkäsivät ensin Afganistaniin ja paljon kiistanalaisemmin Irakiin, johon he eivät saaneet YK:n lupaa.

Sittemmin Yhdysvallat ja heidän liittolaisensa ovat sotkeutuneet moniin eri konflikteihin, mutta ei kovin johdonmukaisesti mitä tulee siihen, mistä nämä terroristit ovat lähtöisin. Nykyinen Yhdysvaltain presidentti kielsi pääsyn maahan lähes pelkästään muslimimaista tuleville, mutta ei erityisesti niistä maista, jotka eniten olisivat riski terrorismin kannalta tai mistä terroristit tulevat. Samalla Yhdysvallat kyllä käy kauppaa Arabi Emiraattien, Saudien ja Egyptin kanssa, mutta estää esimerkiksi Yemenin, Sudanin, Somalian ja muutamien muiden maiden kansalaiset. Vaan ei näillä mailla ole ollut mitään tekemistä Yhdysvaltain terrorismin kanssa.

Pitkäksi venynyt sota terrorismia vastaan tuhosi kumpaakin maata ja aiheutti myös kärsimyksiä niiden kansalaisille, oli sotien oikeutuksesta mitä mieltä tahansa. Saddamin Irakin suurimat ongelmat liittyivät kauppapakotteisiin ja vaikka hän oli kieltämättä diktaattori ja syyllistynyt omien kansalaistensa murhaamiseen ja tuhoamiseen ei hän kuitenkaan 30-vuotisen diktatuurinsa aikana onnistunut aiheuttamaan samaa hävitystä ja kuolemaa, jota sota terrorismia vastaan on niittänyt. Afganistanin kohtalo on monimutkainen ja traaginen eikä 18 vuoden jälkeen ole vieläkään selkiytynyt. Tarkoitukseksi tarjottiin demokratian viemistä diktatuuriin ja teokratiaan, mutta asia ei käynytkään niin yksinkertaisesti.

Sotien jatkuessa yhä useampi maa on vaipunut kaaokseen ja hajaannukseen, mikä ei kerro näiden maiden kansalaisista mitään, sillä demokratia saadaan aikaan vain ajalla ja kärsivällisyydellä. Ei ole kuin muutama sukupolvi aikaa siitä, kun demokratia meinasi tukehtua kehtoonsa Euroopassa. Aikaa puolestaan ei ole kehittyvissä maissa paljon, sillä ihmiset taistelevat arjen kanssa ruoan tai lasten koulutuksen suhteen tai voiko sanoa ääneen mitä ajattele tai mikä terveys on ja mitä tapahtuu, jos se pettää ja elääkö tarpeeksi pitkään nähdäkseen lapsiaan aikuisina tai koskaan yhtään lastenlasta.

Yleinen stereotypia kehitysmaista on se, että ihmiset olisivat jotenkin laiskoja, mutta todellisuudessa köyhyydessä elävien on tehtävä töitä koko ajan. Olemme nähneet maan toisensa jälkeen suistuvan raiteiltaan ketjureaktiona terrorin vastaisesta sodasta. Nämä maat eivät ole pelkästään infrastruktuurin puolesta hajalla, vaan myös sosiaalisesti, taloudellisesti, henkisesti ja moraalisesti. Toipuminen tulee kestämään vuosikymmeniä, olettaen, että tilanne yleensä pääsee rauhoittumaan.

Käytän sanaa "ME", koska me kuulumme länteen ja olemme osa EU:ta, jossa olemme osa syyllisiä kaikkeen siihen mitä näissä maissa on tapahtunut. Ainakin vierestäkatsojan välinpitämättömyyteen, sillä vaikka Eurooppa on osa länsimaita, joka hyötyy esimerkiksi Saudien kuningasperheen vallasta, olemme kuitenkin parhaamme mukaan yrittäneet teeskennellä elävämme jotenkin erillään tästä kaikesta. Suomi on kuitenkin myynyt aseita näille alueille, johon ovat osallistuneet Suomen valtion omistamat yritykset.

Kirjoitukseni tarkoitus ei ole syyllistää ketään tässä, mutta muistuttaa, että nykyinen tilanne pakolaisten kanssa joka meillä nähdään isona ongelmana ei ole näiden pakolaisten vika vaan olemme itse osasyyllisiä tähän. On tärkeä muistaa, että Irak, Afganistan, Libya ja monet muut maat, jotka olivat aika huonoja maita meidän ja ihmisoikeuksien standardien mukaan ovat tänään paljon pahempia kuin ne olivat. Kukaan meistä ei tänään melkein 20 vuoden jälkeen voi sanoa, että oli oikea päätös olla mukana näissä sodissa millään tavalla.

Suomen kansa kyllä vastusti sotaa yli 70-prosenttisesti, mutta silti olemme osallistuneet kauppaamalla aseita ja teknologiaa näihin konflikteihin. Meille luvattiin urakoita jälleenrakennuksen parissa ja me otimme ne vastaan. Me olemme olleet mukana tässä.

Monet näistä ihmisistä ovat menettäneet omaisiaan ja koko elämänsä. He ovat kokeneet kovia eivätkä ole varmasti nähneet muuta kuin sotaa, sortoa, väkivaltaa ja kuolemaa. Normaali elämä on heille tuntematonta ja nyt nämä samat rikkinäiset ihmiset ovat meillä täällä Suomessa. Valtaosa heistä sopeutuu elämään täällä, kun taas toiset eivät kykene siihen monista syistä, omien demoneittensa ja kokemustensa takia.

Tämän kaikki tulisi muistaa ja ymmärtää ennen kuin kertoo millaisia nämä ihmiset ovat ja miten he käyttäytyvä. Heidän kohtelemisensa jonain yksitoikkoisena ja identtisenä massana ei tule tekemään heistä kunnon kansalaisia, aivan kuin he olisivat jotain muovailuvahaa, jota voi vain puserrella ja pakottaa eri muotoihin. Meidän tulee muistaa, että nämä ihmiset ovat kokeneet monenlaisia traumoja ja siksi monet heistä myös käyttäytyvät aggressiivisesti, mikä vaikka ei olekaan hyvä tai hyväksyttävä asia, on silti ymmärrettävä, jos sen haluaa käsitellä asiallisesti.

Meidän tulee kohdella heitä yksilönä eikä ryhmänsä/uskontonsa edustajina. Ne, jotka pärjäävät yritetään saada mukaan yhteiskuntaan nopeasti. Ne, joilla ongelmia, tulee meidän auttaa pääsemään niistä ongelmista eroon, ihan ensiksi selvittämällä noiden ongelmien luonne ja todelliset syyt jonkin helppoheikkimäisen kulttuurisaivartelun sijaan. Ne jotka rikkovat lakia, tulee kohdella samalla tavalla kuin kaikkien rikollisten kanssa toimitaan, mitä varten tunnetusti on olemassa valmis lainsäädäntö.

Suomi tarvitsee ulkomaalaisia ihmisiä tekemään töitä täällä. Meillä on maailman parhaat opettajat ja maailman paras koulutus järjestelmä. Suomalainen kulttuuri ja yhteiskunta ovat tarpeeksi vahvoja muuttamaan nämä pakolaiset osaksi kehittyvää ja kukoistavaa yhteisöä. Keinot ovat olemassa.

Tarvitaan tahtoa ja rohkeutta uskoa näihin ihmisiin. Minuun uskottiin ja minun annettiin olla osa yhteiskuntaa, siksi olen ollut hyvin kiinnostunut tekemään työtä ja olemaan osa tätä yhteiskuntaa. Minun lisäkseni on kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka haluavat tehdä samaa. Elää, kouluttautua, päästä töihin, perustaa perheen, ostaa auton ja ehkä mökinkin jonkin lahden pohjukasta. Elää normaalia elämää. Miksi yrittää estää tämä? Sehän olisi win-win kaikille. Elä ja anna toisten elää.

Liikenteen verotusta ei pidä muuttaa ilmastohömpän takia.

Muistetaan faktat: Suomi harvoja maita jotka vähentäneet päästöjään.

Suomen CO2 päästöt noin 1 promillen.

On ilmastoteko tuoda teollisuutta takaisin Suomeen

Järki mukana, Suomi ei yksin palloa pelasta.

Eläköön valinnanvapaus!

Jos ihminen haluaa lentää lomalle, niin hän voi sen tehdä.

Jos ihminen haluaa syödä lihaa, niin hän voi sen tehdä.

Jos ihminen haluaa ajaa autolla, niin hän voi sen tehdä.

Jos ihminen haluaa asua kasvukeskusten ulkopuolella, niin hän voi tehdä sen.

Meidän motto jokainen ajakoon sellaisella autolla kun on varaa ja pidetään joka Suomen kolkka asuttuna.

Toimitaan koko Suomen ja kaikkien suomalaisten eduksi!

Kasvukeskuksissa eivät kaikki asu ja kasvukeskusten ulkopuolellakin on elämää…

Puolustamme fossiilisilla polttoaineilla ajoa ja niille ei saa laittaa lisäkustannuksia.

Jokaisen suomalaisen on saatava ajella vaikka 2000 euron koslalla joka Suomen kolkassa.

Joka mummun mökin vieressä ei ole raiteita eikä toimivaa joukkoliikennettä!

Pidetään Suomi asuttuna.

Sähköä tuodaan kesä helteilläkin. Meillä ei ole omavaraisuutta sähkön osalta.

Suomi toi sähköä heinäkuussa 1 603  MW ulkomailta!

Miten ihmeessä voidaan lisätä sähkön käyttöä!

Hallituksen on äkkiä tehtävä ratkaisuja, että olemme omavarainen sähkön tuotannossa.

Tästä näet että tuomme sähköä parhaillaankin

https://www.fingrid.fi/-/custom/sahkojarjestelman-tila-169/

Sähköautot ei ole edellenkään ympäristöystävällisin. Sähkön riittävyys ja akkujen valmistus ongelmana.

Tosiaan köyhällä ei ole varaa ostaa kallista sähköautoa ja sen toimintasäde vähenee pakkasilla ja helteillä (ilmastointi). Olemassa olevalla autolla pitää voida ajaa.

Mitä kun tulee sähkökatko? Miten sähköauto toimii?

Polttomoottoriautot ovat vähäpäästöisempiä nykyään ja kokoajan kehittyvät ja päästävät vähemmän päästöjä.

Autoilua verotetaan jo liikaa!

Ei polttomoottori kielloille, ei päästöveroille eikä ruuhkamaksuja!

Turha tehdä tietulleja tai muita järjestelmiä missä seurataan liikennettä.

Suomalaisia autoilijoita ei pidä kurittaa, jos muualla ilmastoa saastutetaan.

Suomessa pitkät matkat ja kuljettaminen maksaa maalla, merellä ja ilmassa.

Liikenteen verotus voi kokea jättimullistuksen - hallitus ei aio tinkiä verotuloista

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/198ab2de-1338-42e2-9353-2e3b6f58a347

Helsingin kuntapolitiikan viikko 37/2019

Kaupunginhallitus perkaa aloitepinoa. Kaupunginvaltuustossa pidetään syksyn ensimmäinen kyselytunti ja päätetään tontinluovutusperiaatteista Garden Helsinki -hanketta varten. Kaupunkiympäristölautakunnassa käsitellään mm. Meri-Rastilan länsiosan asemakaavan muutosta.

Maanantai 9.9.

Kaupunginhallitus

Kaupunginhallituksen konsernijaosto

Tiistai 10.9.

Kaupunkiympäristölautakunta

Sosiaali- ja terveyslautakunta

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta

Keskiviikko 11.9.

Kaupunginvaltuusto

Torstai 12.9.

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan nuorisojaosto

Liikenneliikelaitoksen (HKL) johtokunnan iltakoulu

Perjantai 13.9.

Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto

Kaupunginhallituksen esityslistalla on yli 50 asiaa, lähinnä valtava määrä valtuutettujen aloitteita ja toivomusponsia. Aloitteet jäänevät tässä kokouksessa pöydälle. Aiheina on mm. aurauslumi, liha- ja maitotuotteiden kulutuksen puolittaminen, kaupungin henkilöstön palvelussuhdeasunnot, vanhusasiat jne.

Kontulan keskusta-alue varataan kehityshankkeen toteutusedellytysten jatkoselvittämistä varten. Varausalueen tonteilla sijaitsevat muun muassa Kontulan ostoskeskus, terveysasema, kirjasto ja uimahalli. Alueen facelift olisikin paikallaan, joten peukkua tälle.

Kaupunginhallitus antaa oikeusministeriölle lausuntoja yleisen tietosuoja-asetuksen toimivuudesta ja julkisuuslain soveltamisalan laajentamista koskevasta selvityksestä.

Kaupunginvaltuuston kokous alkaa kyselytunnilla. Tunnin verran keskustellaan yhdestä tai kahdesta jonkun valtuutetun kysymyksestä, joka voi koskea mitä tahansa.

Etu-Töölön lukion perusparannus sekä päiväkoti Vaapukan ja Roihuvuoden ala-asteen uudisrakennus ovat ennättäneet myös valtuustokäsittelyyn.

Eniten keskustelua herättänee tontinluovutusperiaatteiden määrittäminen Garden Helsinki -hanketta varten. Toivottavasti hanke etenee.

Kaupunkiympäristölautakunnassa käsitellään Meri-Rastilan länsiosan asemakaavan muutosta. Kaavaratkaisu koskee Rastilan metroaseman ympäristöä, Meri-Rastilan liikekeskusta ja 1990-luvun alussa rakennetun kerrostaloalueen länsiosaa sekä asuinalueen sisäisiä puisto- ja katualueita. Kaavahanke on osa Meri-Rastilan kaupunkiuudistusta, jossa uutta rakentamista, puistojen ja katualueiden sekä julkisten palvelujen ja palvelutilojen kehittämistä on suunniteltu laaja-alaisesti ja asukkaita monipuolisesti osallistaen. Asukasmäärän lisäys on noin 2 400.

Hotelli Katajanokan laajennus edellyttää asemakaavan muutosta. Leppäsuonkatu 7:ään on tulossa HOAS:n uusia opiskelija-asuntoja noin 40 hengelle, mikä edellyttää myös kaavamuutosta.

Erinomaista uutta viikkoa!

Yleinen ilmapiiri yhteiskunnassa
Oli todella korkea kynnys aloittaa oma blogi. Sopan sekoittaja kun on jo ihan riittävästi ilman minuakin. Jotenkin näiden asioiden pohtiminen yksinkään ei ole kovin rakentavaa. Siksipä testaan tämän kanavan aluksi näin neutraalisti ja jatkan, kunhan todella tarpeellista ja rakentavaa keskustelua tai kannanottoa tarvitaan. KIITOS

Onko meillä varaa tällaiseen?

Vastavalmistunut Oodi, maailman parhaaksi valittu uusi kirjastorakennus antaa Helsingin kaupungille ja koko Suomelle aiheen ylpeilyyn. Mutta onko jossain päätetty, että vain historialliseen keskustaan rakennetaan kauniita ja hyviä julkisia rakennuksia ja sen ulkopuolelle kelpaa mikä vain?

Tämä Pasilan uusi asema ja siihen liittyvä valtava rakennuskompleksi Tripla ansaitsisi paremmin nimekseen Trouble. Jopa äsken valmistunut Redi on tarkemmin tutustuttaessa parempi, tietysti sillä varauksella, ettei Triplaan vielä pääse sisälle. Päältäkin sen jo nyt näkee, ikävä kyllä. Ei tee mieli lähestyä.

Aivan toista maata on hyväksi vertailukohdaksi sopiva Rotterdamin uusi keskusasema. Se on matala ja valoisa rakennus, johon ei voi eksyä, vaikka laitureita on moninkertainen määrä verrattuna Pasilaan. Rotterdam Centraal avautuu suopeasti liityntäliikenteelle, joka koostuuj sutjakkaista ratikoista. Se sopeutuu myös kaupungille tyypilliseen moderniin maisemaan valoisana ja kevyenä.

Tripla on raskas - kuten ympäristönsäkin. Liukuporrasputket näyttävät hornan tuutilta, ja laitureiden haku onnistuu vain yläkerrasta. Saattaa olla, että kauppakeskus ei ole sen kauheampi kuin monet muutkaan. Mutta sekö on ihanne, sekö vain on se johon meidän on tyytyminen?

Kaikesta paistaa laadusta tinkiminen ja täydellinen välinpitämättömyys kauneusarvoista. Se tarkoittaa myös välinpitämättömyyttä suuren yleisön syvimmistä tarpeista, ja jälleen kerran näemme ahneuden ehdoilla toteutetun hankkeen. Häpeä VR, häpeä Helsinki.

Porvoon poliisiampuminen EI etnokulttuurinen verikosto

Granholmin veljesten isä kiistää jyrkästi, että pojat olisivat kostaneet poliisimiehen jälkipolvelle setänsä 'yliväkivaltaisen' kiinnioton haulikko-onnettomuuden jälkeen 90-luvulla. Myös Mtv3:n rikostoimituksen päällikkö epäilee vahvasti teorian todennettavuutta.     

Objektiivisen vakuuttavasti esiintyvän Paul Murphyn isällisen selkeä lausunto leikkaa lopullisen tyhjentävästi siivet 'hevosmiesten uutistoimiston' käsistä karanneilta villeiksikin äityneiltä huhuilta, ks. SEISKA:  

- ISÄ KIISTÄÄ JYRKÄSTI SUKUKOSTON  

- "Miehet nousivat pakoautosta ja halasivat toisiaan hymyillen. Sitten he löivät ylävitosia. Vaikutti, kuin he olisivat ikään kuin ilonneet jostain hyvin tehdystä tehtävästä"  

Etnisyys sinällään ei voine toimia ylipäätäänkään motiivipuolen selittäjänä mahdolliselle verikostolle ainakaan suomenruotsalaisuuden, kantasuomalaisuuden, romanitaustan tai mahdollisen riikinruotsalaisuudenkaan kannalta, eikä maahanmuuttajataustaisia liene näissä tapahtumissa mukanakaan. Poliisinkin mukaan toki verikostoa ilmenee joskus myös etnoalakulttuureissa.

Mistään muustakaan ns. sukuoikeuden* alaan kuuluvasta etnisestä alakulttuurin ilmenemästä kuten kunniaväkivallasta ei poliisinkaan mukaan ole löytynyt tutkinnassa merkkiäkään. Sitä paitsi tutkinnanjohtajan mukaan "poliisilla ei ole ollut aikaa keskittyä veljesten 'koko elämänhistoriaan'", kertoo HYMY-lehti.  - Näinpä voitaneen me muutkin jo lopettaa kaikkinaisten huhujen asiaton repostelu ei-vastuullisessakin mediassa ja jättää tapauksen enempi spekulointi silleen - let's rest the case.

*) "Suku voi kostaa jäseneensä kohdistetun pahan teon samoin kuin hyvittää teon. "

Lue myös:  Etniskulttuurinen kunniaväkivalta Porvoon poliisiampumisissa poissuljettu 

Mistä tietää johtavansa asiantuntijoita?

Mistä tietää johtavansa asiantuntijoita? Tätä kysymystä jäin pohtimaan kohdatessani LinkedIn:ssä alustuksen, joka alkaa: ”Usein kuulee sanottavan, että asiantuntijoiden johtaminen on vaikeaa.”

Usein kuulee myös sanottavan, että opettajien johtaminen se vasta vaikeaa onkin. Onko näin siksi, ettei rehtori osaa johtaa asiantuntijoita vai siksi, etteivät opettajat käyttäydy asiantuntijan tavoin? Uskon, että molemmat kysymykset osoittavat oikeaan.

Näin väitän olevan erityisesti formatiivisen arvioinnin jalkauttamisen osalta. Formatiivisesta arvioinnista tekee rehtorin kannalta hankalasti johdettavan se, ettei sitä voida lähestyä yhtenä totuutena, ikään kuin matemaattisena kaavana, joka tuottaa arvosanan. Toisin kuin summatiivinen arviointi, joka voidaan tuoda minkä tahansa oppimistapahtuman päälle ja aina toimii, formatiivinen arviointi ei ole tällainen. Formatiivinen arviointi pitää tuoda oppimistapahtuman sisään. Formatiivisen arvioinnin jalkauttamisessa on pohjimmiltaan kyse siitä, että jokaisesta opettajasta on tultava itseohjautuva arvioinnin kehittäjä.

Jotta opettajasta tulisi itseohjautuva arvioinnin kehittäjä, kolmen psykologisen perustarpeen on toteuduttava: tarve autonomisuudesta, tarve kompetenssista ja tarve yhteenkuuluvuudesta. Autonomia tarkoittaa opettajan oikeutta toimia asiantuntijan tavoin. Tähän erityisesti kuuluu vapaus valita itse käyttämänsä toimintatavat sekä kyky kantaa vastuu tekemistään valinnoista. Toisin kuin usein ajatellaan opettajan autonomia ei ole kontekstivapaa yksilön ominaisuus, vaan siihen liittyy oleellisesti kyky toimia osana yhteisöä ja olla yhteisön kannalta tuottoisa. Kompetenssi tarkoittaa opettajan osaamisen ja onnistumisen kokemuksia sekä kyvykkyyttä kehittyä ja selvitä haasteista. Yhteenkuuluvuus tarkoittaa turvallisuudentunnetta työyhteisössä, vuoropuhelua ja yhteisöllisyyden kautta koettua solidaarisuutta. Hyvä rehtori ei yksinkertaisesti anna opettajien tehdä töitänsä rauhassa, koska hän on itse vastuussa yhteisön, asiantuntijoiden verkoston, rakentamisesta. 

Asiantuntijat osaavat sanoa tarvittaessa myös ei ja vaativat esimieheltään paljon, koska he itseohjautuvat.